Eurooppalainen ja amerikkalainen demokratia

Eräs tärkeimmistä eroista yhdysvaltalaisessa ja eurooppalaisissa yhteiskunnissa on vallankäytön suunta. Yhdysvallat sai alkunsa kansalaisten noustessa esivaltaa vastaan ja perustaessa demokratian omin ehdoin. Eurooppalainen demokratia ei syntynyt vallankumouksessa, vaan hiljattaisessa kehityksessä, jossa vallanpitäjät vähä vähältä antoivat enemmän myönnytyksiä kansalaisilleen. Siksi on perusteltua kyseenalaistaa koko eurooppalainen demokratia. Se on sisällön muutoksesta huolimatta säilyttänyt monarkismin tärkeimmän piirteen: sen, että kansalaiset ovat alamaisia, että kansanvalta johtuu vallanpitäjien hyväntahtoisuudesta. Euroopassa valta kulkee yhä ylhäältä alaspäin, kun se Yhdysvalloissa kulkee alhaalta ylöspäin.

Eurooppalaiset usein kauhistelevat yhdysvaltalaisten aseinnostusta. Monet eurooppalaiset kokevat aseet jotenkin itsessään pahoina asioina ja aseenomistajat vaarallisina yksilöinä. Yhdysvaltalaiseen mentaliteettiin kuuluu yksityisen aseenomistuksen puolustaminen juuri kansanvaltaisuuden vuoksi. Aseistettu kansa merkitsee väistämättä vahvaa kansanvaltaa, kun taas aseeton kansa ja aseistettu esivalta merkitsee jonkinasteista tyranniaa. Minusta on parempi, jos aseet ovat kansalaisilla, ja että kansalaiset ampuvat hallitsijat, kuin toisinpäin. Se pelko, että kansalaiset ampuvat vallanpitäjänsä, saa vallanpitäjät tekemään kansan edun mukaista politiikkaa. Neljän tai viiden vuoden välein pidettävät vaalit eivät siihen riitä.

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on ehdottanut EU:lle omaa armeijaa, jonka tehtävä olisi ”puolustaa EU:n arvoja”. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ilmaissut tukensa suunnitelmalle ja siten varmistanut, että minun ääntäni hän ei toistamiseen saa. Eurooppalaisen demokratian ja erityisesti EU:n toimintatavat tuntien kyseinen ehdotus on huolestuttavinta, mistä tänä keväänä olen kuullut, vaikka suunnitelman toteutuminen vaikuttaakin hyvin epätodennäköiseltä. Juncker, joka vastikään ilmoitti myös, että Kreikka ei ikinä eroa eurosta, tuntuu ymmärtävän ”EU:n arvojen” tarkoittavan Euroopan vallankäytön jatkuvaa ja peruuttamatonta keskittämistä.

EU:n yhteinen armeija ei olisi olemassa Venäjän uhkan vuoksi. Valtaosa EU:n jäsenmaista kuuluu Natoon, joten niillä ei ole mitään syytä rakentaa sen kanssa päällekkäistä puolustusjärjestelmää. Juncker tietää tämän paremminkin kuin minä. Hän tietää myös, että tilanteessa, jossa EU uhkaisi hajota, Nato ei tulisi väkisin pitämään sitä kasassa. Sitä varten Juncker haluaa EU:lle itsenäiset asevoimat. Suomen ei tule milloinkaan luopua omista asevoimistaan. Niiden tulee olla olemassa myös EU:n varalta. EU:n asevoimat olisivat olemassa Suomen varalta. Ne olisivat taas yksi naula eurooppalaisen demokratian hauta-arkkuun.

Vaikka en ole suuren suuri Amerikan-ystävä, yhdysvaltaista yhteiskuntafilosofiaa olen viime vuosina alkanut arvostaa yhä enemmän. Toivoisin Eurooppaan kansalaisten vallankumouksen, jonka vaikutus jäisi pysyvämmäksi kuin Ranskan vallankumousten vaikutukset, niin että monarkistisen yhteiskuntamuodon viimeiset jäänteet siivottaisiin pois ja vallankäytön suunta käännettäisiin. Todellisessa demokraattisessa yhteiskunnassa valta on pienyhteisöillä ja jokainen kansalainen osallistuu puolustukseen muutenkin kuin asevelvollisuuden suorittamalla. Kaiken maailman junckerit ja niinistöt eivät voisi vehkeillä vallan keskittämiseksi uudelle maanosanlaajuiselle aristokratialle tai väestön vaihtamiseksi heille mieluisammaksi, koska se automaattisesti johtaisi heidän ampumiseensa kadulle.

Tulevissa vaaleissa tärkeä kysymys on tälläkin kertaa liberaalin aselainsäädännön puolustaminen. Jokainen ehdokas, joka haluaa kerätä aseet kansalaisilta pois, pelkää todellista kansanvaltaa, koska ei luota kansalaisten osaavan hoitaa asiansa hyvin, tai mahdollisesti ei sisimmässään edes halua kansan päättävän asioista, koska se sotkisi hänen utopiansa rakentamisen. Älkää äänestäkö sellaisia ehdokkaita.