Keskustan kuntapolitiikka

Viimeksi Kokoomuksen ja SDP:n taustajoukot saivat tuomioni, tänään on luvassa analyysiä Keskustasta, jonka tiedetään jo ennen vaaleja olevan seuraavan hallituksen pääpuolue.

Keskusta on muiden vanhojen puolueiden tavoin vakiintunut instituutioksi. Sen jäsenillä on pelissä niin suuria henkilökohtaisia intressejä, että puolue väistämättä joutuu tilanteisiin, joissa sen on valittava jäsentensä ja koko kansakunnan etujen väliltä. Valitettavasti politiikka taitaa nykyisin olla houkuttelevampi ala oman edun varjelijoille kuin pyyteettömille koko kansan edunvalvojille.

Suomen vanhoista suurpuolueista pidän Keskustaa vähiten huonona, koska vaikka sen kotiinpäin vetäminen onkin inhottavaa, se ei kuitenkaan ole kansallisesti tuhoisaa. Keskustalaisille ei ole mitään hyötyä maan väestörakenteen muuttamisesta. Keskustan linja yksinkertaistetusti on verottaa kansaa ja siirtää verotuloista suurempi osa omille tukijoukoilleen kuin niiltä veroina otetaan. Tässä kuviossa uusien jakajien haaliminen ulkomailta on vain kivi kengässä. Siksi olen toiveikas sen suhteen, että Keskusta voi olla kammettavissa pois maailmanparannuslinjalta, jolle Matti Vanhanen sitä asemoi. Luulen, että siinä oli kyse lähinnä opportunismista: kun viime vuosikymmenellä maailmanparannus oli muotia ja kaikenlainen nurkkakuntaisuus halveksittua, Keskusta koki viisaimmaksi ryhtyä muotivirtauksen ajopuuksi välttyäkseen vihervasemmiston hyökkäyksiltä. Nyt on tuuli kääntynyt, joten luulisi tuuliviirin osaavan reagoida.

Keskusta on tunnettu erityisesti kuntien puolustamisesta: se vastusti raivoisasti esimerkiksi päättyvällä vaalikaudella hahmoteltua kuntauudistusta, joka olisi jättänyt maahan vain satakunta kuntaa. Siinä se on samoilla linjoilla minun kanssani. Kannatan paikallista itsehallintoa ja toivon, että sitä lisättäisiin nykyisestä, ei vähennettäisi. Luulen, että Keskusta kuitenkin on samassa rintamassa kanssani pääosin vääristä syistä. Keskustalaisille, ainakaan tärkeimmille, pienten kuntien olemassaolo ei ole arvo sinänsä, vaan tapa vetää kotiinpäin.

Suomessa on käytössä niin sanottu puoluevero. Sitä maksavat paikallispoliitikot kokouspalkkioistaan omille puolueilleen. Palkkiot, joita kunnanvaltuustojen, lautakuntien ynnä muiden jäsenille maksetaan, eivät ole suuren suuria, mutta Keskustalla on yli 3 000 valtuutettua ympäri maan ja heidän lisäkseen iso joukko varavaltuutettuja. Näin monista pienistä puroista syntyy jo kohtuullinen rahavirta, veronmaksajilta Keskustan kassaan. Jos kuntien määrä putoaisi kolmannekseen, maasta katoaisivat parinkymmenen hengen valtuustot, joissa valtaosa paikoista kuuluu Keskustalle. Kymmenestä sellaisesta valtuustosta Keskusta hyötyy paljon enemmän kuin niiden tilalle mahdollisesti tulevasta yhdestä viidenkymmenen hengen valtuustosta.

Rahan lisäksi kyseessä on valta. Nyt tilanne on se, että kaupunkeja hallitsevat yleensä Kokoomus ja SDP yhdessä. Mikäli kuntia yhdisteltäisiin urakalla, entisten pienten kuntien alueilla Keskusta menettäisi sen usein yksinvaltaisen aseman, joka sillä on. Kunnissa, joissa olisi sinipunainen kaupunkikeskus ja laajat syvänvihreät maaseudut, Keskusta joutuisi alentumaan yhdeksi puolueeksi muiden joukkoon. Se kyllä saisi enemmän vaikutusvaltaa kaupungeissa, mutta menettäisi sitä paljon enemmän maaseudulla. Se saattaisi jopa syrjäytyä vallasta, joutua sinipunaisen akselin jyräämäksi, jolloin se taantuisi haja-asutusalueita edustavaksi räksyttäjäksi, jota kukaan ei kuuntelisi. Sellainen kohtalo saattaisi hyvinkin johtaa valtakunnalliseen taantumiseen.

Ja tottahan myös virat ovat kyseessä. Pari sataa keskustalaista kuntaa tarjoaa hyvän määrän esimerkiksi kunnanjohtajan virkoja, joihin keskustalaiset nimittävät omia uskollisia sotureitaan. Laajojen kuntaliitosten seurauksena sellaisia kuntia olisi vain joitakin kymmeniä. Epäilen, että osa Keskustan houkuttelevuudesta johtuu juuri siitä, että se voi tarjota jäsenilleen tällaisia etuja. Keskustalla on ylivoimaisesti eniten jäseniä kaikista suomalaisista puolueista. Totta kai on, kun puolueessa on suhteellisen helppoa päästä johonkin päättävään asemaan ja mahdollisesti tulla joskus palkituksi hyvällä viralla. Kuntaliitokset poistaisivat tällaiset houkuttimet, mikä voisi pitkällä aikavälillä olla Keskustan asemalle tuhoisaa. Suuri jäsenmäärä merkitsee myös paljon jäsenmaksuja puolueen kassaan.

Keskusta käy jatkuvaa puolustustaistelua. Sille on ehkä tärkeämpää kuin millekään muulle puolueelle olla hallituksessa. Vallassa se jatkaa verorahojen lypsämistä kaupungeista syrjäseuduille, mikä pitää yllä maaseudun elinvoimaa. Minä pidän maaseudun elinvoimaa tärkeänä, koska en arvota kaikkia yhteiskunnallisia asioita rahassa, vaan olen valmis maksamaan siitä, että suomalainen kansakunta säilyttää agraariset juurensa. Ja onhan todennäköisesti myös taloudellista, että maaltamuutosta seuraavat paineet kaupungeissa pidetään vähäisempinä. Keskustalle ne ovat vain osatavoitteita. Elinvoimainen maaseutu merkitsee sille äänestäjäreservaatteja, jotka vaaleista toisiin palkitsevat rahanjakajansa äänestämällä heitä uudestaan. Muuttoliike kaupunkeihin murtaisi Keskustan kannatuksen selkärangan, joten puheenjohtajan, oli hän kuinka rehellinen ei-poliitikko hyvänsä, on jatkettava totutulla linjalla.

Kuten sanoin, tällainen toiminta inhottaa minua. Se ei kuitenkaan inhota minua läheskään niin paljon kuin kansallisvaltion tuhoaminen maahanmuutolla joko siksi, että saadaan työn hintaa polkeva proletariaatti, tai siksi, että saadaan uusi uskollinen äänestäjäkunta. Kun kotiinpäin vetämistä ei näköjään vielä voida lopettaa, on sen muodoista valittava vähiten huono.